ExxonMobilin nettoarvo: Wiki, naimisissa, perhe, häät, palkka, sisarukset

2024 Kirjoittaja: Lewis Russel | [email protected]. Viimeksi muokattu: 2023-12-17 06:05

Exxon Mobil Corporationin nettovarallisuus on 365 miljardia dollaria

Exxon Mobil Corporationin Wiki-elämäkerta

Maailman suurin yritys markkinapääoman arvostuksella on nyt ExxonMobil, vuonna 1999 perustettu monikansallinen kaasu- ja öljyryhmittymä, jonka pääkonttori on Irvingissä, Texasissa USA:ssa ja joka oli itse asiassa perustajan – ja hyvin tutun henkilön – idea. suuri bisnes ja "rikkain" – John D. Rockefeller 1800-luvun lopulla, ja hän itse oli yksi rikkaimmista koskaan eläneistä ihmisistä.

Joten mikä on ExxonMobilin nettoarvo? Tietenkin yrityksen nettoarvo vaihtelee lähes päivittäin erityisesti kaasun ja öljyn pörssihintojen mukaan, mutta vuoden 2017 alussa se on 365 miljardia dollaria, vaikka se on ollut peräti 450 miljardia dollaria ja kilpailee nyt jatkuvasti Apple ja viime aikoina Alphabet (Google) on maailman arvostetuin yritys.

ExxonMobilin nettoarvo on 365 miljardia dollaria

Mikä tärkeintä, ExxonMobil on Fortune 500 -listalla maailman toiseksi kannattavimmaksi yritykseksi huolimatta öljyn hinnan viimeaikaisesta heilahtelusta; sen tulot ovat ilmeisesti vähentyneet vähän, ja sen arvioidaan edelleen olevan maailman 8. suurin. Todennäköisesti yhtä tärkeää on, että yhtiön osakkeet pysyvät sijoittajien järjestyksessä – pörssiyhtiönä se on markkina-arvoltaan viidenneksi suurin.

Miten ExxonMobil kasvoi niin arvostetuksi yritykseksi? Vastaus piilee alun perin öljyn ja sen johdannaisten löytämisessä, tuotannon laajentamisessa, jalostuksessa, jakelun ja myynnin hallinnassa vuodesta 1870 alkaen, jota John D. Rockefeller edisti energisimmillään. Alun perin yrityksen nimi oli Ohion Standard Oil Company, joka fuusioitui pian Standard Oilin New Yorkin ja New Jerseyn osastoihin vuonna 1882 Standard Oil Trustin muodostamiseksi. Vuoden 1892 Shermanin kilpailulaki kuitenkin määräsi, että yritys oli hajotettava – se oli liian menestyvä, liian voimakas öljyteollisuudessa, mikä oletettavasti merkitsi vähäistä kilpailua myyntipisteissä.

Kartellien vastainen prosessi kesti itse asiassa lähes 20 vuotta; yhdestä tuloksena syntyneestä 34 yksittäisestä yrityksestä tuli Socony – lyhenne sanoista Standard Oil Company of New York – josta tuli sittemmin Mobil, ja toisesta tuli Jersey Standard, myöhemmin Exxon, jotka kaksi paljon myöhemmin sulautuivat nykyään tuntemaanamme monialayhtiöön. ("Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät ennallaan!?")

Kuitenkin, jottei niitä olisi "lainsäädetty" tai sivuutettu, useat yhtiöt laajensivat toimintaansa hankkimalla omaisuutta kansainvälisesti, mikä laajensi kokonaisvaikutustaan markkinoilla – Yhdysvaltain oikeusviranomaisilla oli vain vähän vaikutusvaltaa yrityksiin, joiden kotipaikka oli niiden lainkäyttöalueen ulkopuolella, jopa vaikka sitä valvotaan USA:n sisällä. Aasia, mukaan lukien Kiina, liitettiin New Yorkin yhtiöön ja Kanada New Jerseyhyn; Muut Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Saksaan, Alankomaihin, Italiaan ja Belgiaan sijoittautuneet yritykset olivat myös "Standard Oilin" alaisia, joten 1900-luvun alussa Standard Oil oli yhdessä vahvempi kuin koskaan.

Jersey Standard muutti Etelä-Amerikkaan, Kolumbiaan Tropical Oil Companyn muodossa vuonna 1920 ja Venezuelassa Standard Oil Companyn (1921) ja Creole Petroleum Companyn (1928) kautta. Öljyä löydettiin ja myöhemmin hyödynnettiin ja jalostettiin myös Indonesiasta, ja yhdessä Vacuum Oil Companyn kanssa, joka oli alan varhainen johtaja, hallitsi tehokkaasti öljyteollisuutta Itä-Afrikasta Etelä-Tyynenmeren alueelle.

Socony keskittyi enemmän kotimaiseen tuotantoon, mukaan lukien putkikuljetukset Magnolian hankinnan myötä, mikä oli erittäin merkittävää ajoneuvoteollisuuden kasvavan merkityksen vuoksi, mutta uskalsi myös Irakiin Turkish Petroleum Companyn kanssa tehdyn yhteistyön kautta 1920-luvun lopulla. 40-luvun lopulla Aramcon (Arab-American Oil Company) kautta oli hankittu omistusosuus Saudi-Arabiasta – alueesta, jolla on maailman suurimmat tunnetut öljyvarat.

Kuten voidaan helposti havaita, ExxonMobiliksi tulleen eri elementit olivat paljon edellä öljyteollisuutta, varsinkin aikana, jolloin öljyn ja jalostettujen tuotteiden käyttö lähestyi huippuaan.

50- ja 60-luvuilla tapahtui useita nimenmuutoksia ja yhteenliittymiä, ja hankinnat jatkuivat uusiin ensisijaisiin lähteisiin, mukaan lukien kivihiili ja tämän mineraalin jalostus erilaisiksi tuotteiksi. Libyasta tuli toinen tärkeä öljyn lähde, mutta samanaikaisesti Socony ja Jersey haarautuivat aurinko- ja ydinvoimaan, entinen lyhyesti, koska sen käyttökelpoisuutta pidettiin liian pitkällä aikavälillä ollakseen kannattavaa, ja uraanimalmin louhinta ja jalostus aloitettiin vuoden alussa. 70-luku.

MYÖS 70-luvun alussa hankittiin ja kehitettiin myös öljyliuskeesiintymiä muun muassa Australiassa, ilmeisesti pitkän tähtäimen tulevaisuutta silmällä pitäen. Tämä oli myös aika, jolloin Exxon otettiin yrityksen ylivoimaiseksi nimeksi, ja se tuli hyvin näkyväksi myyntipisteissä. Konsolidointi oli päivänselvä, mutta myös Mobil European Gas perustettiin, ja sen jälkeen yhdistyminen British Petroleumiin (BP), josta tuli yksi suurimmista öljyn ja maakaasun toimijoista Euroopassa.

Lopuksi vuonna 1999 sekä Euroopan komissio että Yhdysvaltain liittovaltion kauppakomissio hyväksyivät Exxonin – tuolloin maailman suurimman energiayhtiön – ja Mobilin, Yhdysvaltojen toiseksi suurimman kaasu- ja öljy-yhtiön, yhdistämisen. Voidaan hyvinkin ihmetellä, mitä tapahtui vuosisata aiemmin voimaan tulleille kartellilaeille? Mobil joutui luopumaan BP:stä, osuudestaan saksalaisesta Aral-yhtiöstä ja MEGASista. Yhdysvalloissa jouduttiin myymään lähes 2 500 huoltoasemaa, jalostamoita Kaliforniassa, Uudessa-Englannissa ja Washington D. C.:ssä sekä Mobilin omistusosuus Trans-Alaska Pipeline -putkesta muiden pienempien omaisuuserien ohella.

ExxonMobil ei kuitenkaan todellakaan pysähtynyt, ja uudemmissa toimissa on ollut myyntiä huoltoasemien franchising-ottajille Yhdysvalloissa, kivihiilen louhinta, mutta edelleen öljyn etsintä Keski-Aasiassa – ilmeisesti yhdistettynä toimitusjohtajan Rex Tillersonin kiinnostukseen, nyt. nimitettiin Yhdysvaltain ulkoministeriksi – sekä järjestely, jonka hän väitti sopineen venäläisen Rosneft-yhtiön kanssa, mutta jota jonkin verran hillitsivät Venäjää vastaan asettamat sanktiot sen hyökkäyksen jälkeen Ukrainaan. Myös Lähi-idän (Sudan, Syyria, Iran) intressit ovat kehittyneet – ei oletettavasti erilaisten määrättyjen pakotteiden vastaisesti.

On selvää, että vahvuudessa on voimaa, sekä kaupallisesti että poliittisesti, ja ExxonMobil on yksi parhaista esimerkeistä – ilmaukseni mukaan yritys on "liian suuri kaatumaan/epäonnistamaan"; jota on lainattu aiemmin, mutta ei aina tarkasti.

Merkittävää on, että on sattunut monia onnettomuuksia, joihin liittyy erityisesti öljyvuoto, esim. öljytankkeri Exxon Valdez ajautui karille Alaskassa vuonna 1989, mikä lopulta maksoi yritykselle 500 miljoonan dollarin vahingot, lukuun ottamatta puhdistuskustannuksia; mutta tällaisten tapausten seuraamukset yritys on helposti riittävän taloudellinen kestämään. Suurin osa tällaisista tapauksista on tapahtunut Yhdysvalloissa.

Siitä huolimatta ExxonMobil pysyy jättiläisenä sähköntuotantoteollisuudessa, jos se ehkä hieman hiipuu, kun riippuvuus öljystä ja sen johdannaisista vähenee jonkin verran ainakin kehittyneessä maailmassa. Ottaen kuitenkin huomioon yhtiön laajemmat intressit öljyn lisäksi, on täysin mahdollista, että sen taloudellinen vahvuus saattaa nähdä sen lähitulevaisuudessa merkittävänä toimijana useissa muissa voimanlähteissä.